Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Urheilijalähtöinen tukipalvelutoiminta 2011–2012

URHEILIJALÄHTÖINEN TUKIPALVELUTOIMINTA 2011–2012

  • Open full article: File on our server
  • Writer(s): Nummela; Ari; Hynynen; Esa; Keränen, Tapani; Konttinen, Niilo; Kuitunen, Sami; Lämsä, Jari; Mikkola, Jussi; Sipari, Tommi; Vesterinen, Ville; Vänttinen, Sirpa; ;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2013
  • Page count: 39
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Language: Finnish
  • ISBN: 978-952-5676-67-9
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Abstract: Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) on perustettu edistämään kilpa- ja huippu-urheilun tutkimustoimintaa sekä sen soveltamista käytännön valmennus- ja koulutustoimintaan. Toimintaajatuksen ja KIHU:n strategian 2009–2015 mukaisesti KIHU:n toiminnan vaikuttavuutta suomalaisessa huippu-urheilussa on pyritty lisäämään suuntaamalla KIHU:n toimintaa entistä lähemmäksi huippu-urheilun käytännön valmennustoimintaa. KIHU:n käytännön palvelutoiminnan kehittämiseksi päätettiin toteuttaa projekti, jossa KIHU:n asiantuntijoiden palvelut tarjotaan suoraan huippu-urheilijoille ja heidän valmentajilleen. Tämän projektin tavoitteena oli kehittää huippuurheilun asiantuntijatoimintaa etsimällä vastauksia kysymyksiin: onko KIHU:n osaamisalueiden mukaisille palveluille kysyntää?; onko KIHU:n palvelutoiminnalla vaikuttavuutta urheilijoiden ja valmentajien käytännön valmennustoiminnassa?; minkälaisia palveluja KIHU voi tarjota?; minkälaisia palveluja urheilijat ja valmentajat tarvitsevat?; kuinka monen urheilijan palvelemiseen KIHU:n nykyiset resurssit riittävät? Tämä projekti toteutettiin kahden harjoitusvuoden aikana vuosina 2010–2013. Projektiin kutsuttiin mukaan Jyväskylän seudulla asuvat olympiakomitean tukiurheilijat tai arvokisaedustajat, joista 21 (17 miestä ja 4 naista) osallistui projektiin. Alussa urheilijoille ja heidän valmentajilleen esiteltiin kaikki KIHU:n asiantuntijatoiminta, joka olisi heidän käytössään seuraavan kahden vuoden ajan. KIHU:n tarjoamat asiantuntijapalvelut olivat: (1) fyysisten ominaisuuksien seuranta; (2) veriarvojen seuranta; (3) elimistön kuormittumisen seuranta, (4) suoritustekniikan seuranta, (5) psyykkinen valmennus ja seuranta, (6) tutkimustiedon haku ja koulutus valmentajia kiinnostaviin aihealueisiin sekä (7) valmennuksen konsultointi. Jokaiselle urheilijalle tehtiin henkilökohtainen suunnitelma asiantuntijapalvelujen käytöstä. Projektiryhmän toimintatapana oli, että jokaiselle urheilijalle ja valmentajalle nimettiin asiantuntijoista vastuuhenkilö, joka ensisijaisesti oli yhteydessä urheilijaan ja valmentajaan ja auttoi heitä esiin tulleissa ongelmissa. Lisäksi projektiryhmä kävi pari kertaa vuodessa läpi projektin tilanteen eri urheilijoiden ja valmentajien osalta. Projektin onnistumista ja asiantuntijapalveluiden käyttöä ja merkitystä urheilijoille arvioitiin urheilijoille ja valmentajille suunnatun Webropol-kyselyn ja KIHU:n asiantuntijakyselyn avulla. Tämän projektin selkeä johtopäätös on, että huippu-urheilijat ja heidän valmentajansa tarvitsevat projektissa tarjottua asiantuntijatoimintaa, mutta nykyinen suomalainen huippu-urheilujärjestelmä ei tue heitä asiantuntijuuden hyödyntämisessä. Viisi merkittävintä havaintoa asiantuntijatoiminnan kehittämiseksi ovat: (1) Huippu-urheilussa tarvitaan asiantuntijatoimintaa ja se tulee keskittää huippuvaiheen urheilijoihin ja valmentajiin, (2) keskeisimmät asiantuntija-alueet ovat: lääketiede, fysioterapia, hieronta, fysiologia, biomekaniikka, psykologia, teknologia ja ravitsemus, (3) asiantuntijatoiminta pitää räätälöidä urheilijan ja valmentajan tarpeiden mukaan, (4) asiantuntijapalvelut pitäisi järjestää osaksi suomalaista huippu-urheilujärjestelmää, (5) asiantuntijatoiminta pitäisi olla osa huippu-urheilijoiden valmennussuunnitelmaa. Huippuvaiheen asiantuntijatoiminta pitää järjestää siten, että se lisää osaamista lajin sisällä ja lajien välillä. Koska asiantuntijaresurssit ovat rajalliset, niin asiantuntijatoiminta pitäisi keskittää urheiluakatemia- ja valmennuskeskuspaikkakuntiin siten, että keskeisiltä huippu-urheilijoiden harjoittelupaikkakunnilta löytyy usein tarvittavia asiantuntijapalveluita kuten terveys- ja hyvinvointipalvelut sekä harjoittelemiseen ja kilpailemiseen liittyvä fysiologinen ja biomekaaninen asiantuntemus. Harvemmin tarvittavat asiantuntijapalvelut voidaan hoitaa keskitetymmin huippu-urheiluyksikön ja osaamisohjelman kautta. Suomessa asiantuntijaresurssit pitäisi keskittää niihin lajeihin, joissa on riittävän suuri määrä potentiaalisia menestyjiä arvokisoissa sekä niihin joukkuelajeihin,joilla on menestymisen edellytyksiä arvokisoissa. Sen lisäksi näiden lajien ulkopuolelle jäävien huippuyksilötukiurheilijoiden asiantuntijatuki pitäisi järjestää osana valmennustukijärjestelmää. Asiantuntijatoiminta pitäisi järjestää niin, että kaikilla huippuyksilötukiurheilijoilla asiantuntijatoiminta on luonnollinen osa valmennusta eikä joukko erillisiä palveluja, joita urheilijan ja valmentajan pitää itse pystyä järjestämään.

<< [ previous ] Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta

>> [ next ] Aikuisurheilijoiden sosioekonominen asema ja taloudelliset tukijärjestelmät