Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta

TYÖNANTAJIEN KOKEMUKSIA NUORTEN OLYMPIAVALMENTAJAHANKKEESTA

  • Open full article: File on our server
  • Writer(s): Manninen, Timo; Lämsä, Jari; Härkönen, Asko;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2012
  • Page count: 52
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Keywords: kumppani, Suomen Olympiakomitea, työnantajat, valmentajat
  • Language: Finnish
  • ISBN: 978-952-5676-58-7
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Written in cooperation with these organizations: Suomen Olympiakomitea
  • Abstract:

    Suomen Olympiakomitea aloitti nuorten olympiavalmentajapalkkauksen vuonna 2006. Nuorten olympiavalmennushankkeen tavoitteena on mahdollistaa eri lajien lahjakkaille nuorille urheilijoille laadukas päivittäisvalmennus päätoimisten valmentajien toimesta. Nuorten olympiavalmentajien (NOV) työnantajina toimivat lajiliitot, urheiluseurat, urheiluopistot, urheiluakatemiat sekä kaupungit/kunnat. Valtaosa työnantajista on lajiliittoja. Työnantaja ja Olympiakomitea tekevät keskenään yhteistyösopimuksen valmentajan palkkauksesta. Olympiakomitea osallistuu valmentajan palkkaukseen keskimäärin 15 000 euron vuosiosuudella, joka on noin kolmannes valmentajan palkkakuluista. Työnantajan ja Olympiakomitean lisäksi hankkeessa on usein kolmas palkanmaksajataho. Palkkauksen liittyen sovitaan valmentajan toimenkuvasta, valmennusryhmään kuuluvista urheilijoista, toimintaympäristöstä, kouluttautumisesta ja raportointivastuusta. Nuorten olympiavalmentajamäärät ovat kasvaneet vuosittain ja 60 valmentajan tavoitteeseen päästiin vuonna 2011, vuoden alkuperäisestä tavoitteesta myöhässä.

    Nuorten olympiavalmentajaselvityksen tarkoituksena oli työnantajan näkökulmasta arvioida hankkeen toteutumista ja sen kehittämistä. Koska kesälajien NOV:ien palkkausta koskevat yhteistyösopimukset ovat katkolla 31.12.2012, selvityksessä keskityttiin pelkästään kesälajien valmentajien työnantajiin. Tutkittavia teemoja olivat työnantajan oma toiminta, kumppaneiden toiminta, valmentajan toiminta sekä nuorten olympiavalmennushankkeen kehittäminen. Arviointia varten haastateltiin 22 työnantajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina puhelinhaastatteluina, jotka kestivät 30–50 minuuttia. Haastatteluiden aikana tehtiin muistiinpanot, jotka kirjoitettiin puhtaaksi välittömästi saman päivän aikana.

    Hanke vastasi erittäin hyvin työantajien tarpeita. Sen avulla saatiin lisättyä pätevien päätoimisten valmentajien määriä ja näin vahvistettua nuorten urheilijoiden valmennusta. Lisäksi tavoiteltiin urheilijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä ja menestymistä. Työnantajat olivat hoitaneet Olympiakomitean asettamat velvoitteet. Yhteispalkkausjärjestelmä koettiin hyväksi toimintamalliksi ja sen myötä pystyttiin lähtemään mukaan hankkeeseen. Yleisin palkkausmuoto oli yksi kolmasosa per osapuoli (työnantaja, Olympiakomitea ja kolmas kumppani). Yleensä yhteistyössä toimijoiden välillä ei ollut ongelmia, mutta muutamassa tapauksessa urheiluseurakumppani aiheutti ylimääräisiä haasteita. Valmentajien toimenkuvat vastasivat Olympiakomitean kanssa sovittua. Valmentajat olivat myös suoriutuneet työstään hyvin. Työantajat nostivat valmentajien työn haastavuuden esille ja muun muassa työnohjaukseen kaivattiin tukea. Muita kehityskohteita olivat työnantajan ja Olympiakomitean välisen yhteydenpidon lisääminen, valmentajien verkostoituminen ja lajien välinen yhteistyö.

    Työnantajat arvioivat hanketta positiivisesti. Jatkossa selvitetään nuorten olympiavalmentajien kokemuksia aiheesta ja verrataan niitä työnantajien kokemuksiin hankkeen toimivuudesta. Huippu-urheilun muutosryhmän tavoitteena on lisätä nuorten olympiavalmentajamäärää (200 valmentajaa vuoden 2015 lopulla) merkittävästi. On tärkeää pohtia, miten tämä toteutetaan järkevästi. Mistä saadaan resursseja tavoitteen toteuttamiseen unohtamatta nykyisten toimintaympäristöjen tärkeyttä? Suurin osa työantajista suhtautui myönteisesti akatemiakehitykseen ja se voisikin olla järkevin tapa kehittää myös nuorten olympiavalmennusta. Se mahdollistaisi muun muassa työnantajien korostaman valmentajien verkostoitumisen ja lajien välisen yhteistyön kehittämisen.

<< [ previous ] Technical and tactical game analysis of elite female beach volleyball

>> [ next ] SPLISS II - URHEILUJÄRJESTELMÄT Suomen kansallinen väliraportti