Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Suomalaisten vammaishuippu-urheilijoiden kokemuksia urheilijan arkipäivästä

SUOMALAISTEN VAMMAISHUIPPU-URHEILIJOIDEN KOKEMUKSIA URHEILIJAN ARKIPÄIVÄSTÄ

  • Open full article: File on our server
  • Writer(s): Mononen, Kaisu; Konttinen, Niilo;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2010
  • Page count: 42
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Keywords: vammaishuippu-urheilu, paralympiaurheilu, kyselytutkimus, kokemukset
  • Language: Finnish
  • ISBN: 978-952-5676-31-0
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Abstract: Vammaishuippu-urheilulla tarkoitetaan aikuisten ja tapauskohtaisesti 16-18 vuotiaista alkaen myös nuorten sitoutunutta, määrätietoista, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista maajoukkuetasoista toimintaa. Päämääränä on vammaisurheilijoiden menestyminen kansainvälisissä arvokilpai luissa, ennen kaikkea paralympialaisissa ja maailmanmestaruuskilpailuissa. Tämän kartoituksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten vammaishuippu-urheilijoiden näkemyksiä ja kokemuksia urheilijan arkipäivästä: taustatekijöistä, harjoittelusta, kilpailutoiminasta sekä valmennuksen tukitoimista. Selvitys on tehty yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa ja on lajissaan ensimmäinen Suomessa toteutettu kartoitus. Kartoitus toteutettiin postikyselynä vuosina 2006-2007. Kyseessä oli poikittaistutkimus, jossa kohderyhmänä olivat kaikki vuonna 2005 maajoukkuetoiminnassa mukana olleet vammaisurheilijat (n=204), joista miehiä oli 163 ja naisia 41. Kyselyn vastausprosentti oli 57,8 %. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista piti harjoitteluolosuhteitaan melko hyvinä tai sitä parempina. Yleisimmin vastaajat harjoittelivat 2-3 kertaa viikossa ja harjoitteluun käytetty kokonaisaika viikossa oli 5-7 tuntia. Kyselyyn vastanneet urheilijat olivat erityisen tyytyväisiä maajoukkuetoimintaan, etenkin leirityspaikkoihin ja joukkuehenkeen. Tapaamiset valmentajien kanssa vaihtelivat päivittäisistä tapaamisista satunnaisiin, muutaman kerran vuodessa tapahtuviin tapaamisiin. 46 % vastaajista tapasi henkilökohtaista valmentajaansa kerran viikossa tai useammin, kun taas laji- tai päävalmentajaa tavattiin harvemmin. Noin 70 % vastaajista arvioi saavansa valmennusta ja ohjausta vähintään yhtä paljon tai enemmän kuin suomalaiset kilpakumppaninsa. Hieman alle puolet vastaajista arvioi saavansa saman verran tai enemmän valmennusta verrattuna kansainvälisiin kilpakumppaneihinsa. Lähes 90 % vastaajista piti yleistä terveydentilaa, taloudellista tukea ja hyviä harjoitteluolosuhteita keskeisinä menestyksen avaintekijöinä. Sairastumiset ja loukkaantumiset, taloudelliset vaikeudet sekä perheeseen liittyvät asiat vastaavasti heikensivät halukkuutta harrastaa kilpaurheilua. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi saamansa taloudellisen tuen määrän vähäiseksi tai ei läheskään riittäväksi. Taloudellista tukea toivottiinkin sekä paralympiakomitean, vammaisurheilujärjestöjen että lajiliiton taholta.

<< [ previous ] Technical and tactical game analysis of elite basketball in three different levels

>> [ next ] Huippu-urheilun rahoitus ja rakenne Itävallassa