Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia > Seminar assignments > Joukkuevoimistelun lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi tyttösarjoissa

JOUKKUEVOIMISTELUN LAJIANALYYSI JA VALMENNUKSEN OHJELMOINTI TYTTÖSARJOISSA

  • Open full article: This is link to external server  Add to shelf
  • Writer(s): Arkko, Terhi;
  • Publisher: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia
  • Published: 2010
  • Type: Seminar assignments
  • Research method: Literature review
  • Keywords: ravitsemussuositus, harjoitussykli, herkkyyskausi, sommittelu, mestaruussarja, tyttösarja, joukkuevoimistelu,
  • Language: Finnish
  • Abstract:   Arkko, Terhi 2010. Joukkuevoimistelun lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi tyttösarjoissa. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 46 sivua. Joukkuevoimistelussa tyttösarjoiksi kutsutaan 10 - 12 -vuotiaiden sekä 12 - 14 -vuotiaiden mestaruussarjoja. Joukkue koostuu 6-14 voimistelijasta. Keväisin joukkuevoimistelussa kilpaillaan ilman välinettä ja syksyisin sarjan määrittelemällä välineellä. Mestaruussarjan kilpailuohjelman pituus on 2-2,5 minuuttia ja musiikin valinta ohjelmassa on vapaa. Kilpailuohjelman sommittelu muodostaa kokonaisuuden, jonka tulee tukea voimistelijaa perustekniikan oppimisessa. Lisäksi valittujen taito-osien tulee vastata joukkueen voimistelijoiden taito- ja ikätasoa. Ohjelman tulee koostua eri liikeryhmistä ja niiden yhdistelmistä. Sommittelun eri liikeryhmät ovat vartalon liikkeet, tasapainoliikkeet, hypyt, käsiliikkeet, askelsarjat ja hyppelyt, akrobatialiikkeet sekä liikkuvuusliikkeet. Joukkuevoimistelussa arvioidaan sommittelun teknistä ja taiteellista arvoa sekä suoritusta. (IFAGG 2006.) Joukkuevoimistelussa vaadittuja fyysisiä ominaisuuksia ovat muun muassa liikkuvuus, ketteryys, voima ja kestävyys. Myös psyykkisillä ominaisuuksilla kuten esimerkiksi keskittymiskyvyllä, peräänantamattomuudella, ahkeruuden ja motivaatiolla on suuri rooli joukkuevoimistelussa. Yhä nuoremmat lapset ovat mukana huippu-urheilussa. Aikaisin aloitettu harjoittelu parantaa huippu-urheiluvaiheen suorituskykyä ja jo nuoret urheilijat totutetaan kovaan harjoitteluun sekä harjoitus- ja kilpailuasenteisiin. (Mero ym.1990) Joukkuevoimistelun harrastaja- määrä Suomessa on suuri, mutta kärki on silti melko kapea. Lajin taso nousee koko ajan lajin kansainvälistyttyä vauhdikkaasti. Heikkoutena Suomessa on erityisesti ammattimaisen valmennustoiminnan vähyys. Vahvuutena on muun muassa laaja-alainen liitto- ja aluetasoinen valmennustoiminta sekä kansainvälisesti saavutettu menestys. (Svoli 2007. Huippuvoimistelun strategia.) Joukkuevoimistelussa onnistuminen riippuu lopulta yksinkertaisista asioista, yksittäisiin useita kertoja toistettuihin liikkeisiin keskittymisestä. Menestyksen kannalta myös vahva taustayhteisö, riittävät saliolosuhteet, vahva sitoutuminen ja työnteko ovat tärkeitä. (Svoli 2009.) Harjoitussykli jaetaan harjoituskauteen, kilpailukauteen ja siirtymäkauteen. Harjoituskausi jaetaan peruskuntokauteen ja lajiharjoituskauteen. Joukkuevoimistelussa kilpailukausia on kaksi, toinen keväällä ja toinen syksyllä, eli puhutaan kaksijakoisesta kausijaosta. Jokaiselle kaudelle määritetään painopisteet siten, että kausi luo pohjaa seuraavalle kaudelle. Perus- kuntokaudella pyritään vahvistamaan nousujohteisesti perusominaisuuksia. Tyypillisesti lajiharjoituskaudella yksittäisten harjoitusten teho korostuu ja suorituskyky on tarkoitus nostaa huipputasolle. (Svoli, Fyysisen valmennuksen peruskoulutus, 1-taso.) Ravitsemussuositukset ovat urheilijan neuvonnassa perustana. Urheilun onnistumisen perusedellytys on energiasisällöltään riittävä ja riittävän laadukas syöminen. Ennen harjoitusta nautitun ravinnon on tarkoitus parantaa jaksamista harjoituksessa sekä tehostaa harjoitus- vastetta elimistössä. Kilpailutilanteeseen valmistauduttaessa ravinnon tehtävänä on varmistaa energiavarastojen riittävyys sekä ylläpitää vireystila. Ihanteellinen ravitsemustila harjoittelua edeltävien tuntien aikana perustuu siihen, että mahalaukku on tyhjä ennen urheilun alkua, verensokeri ei ole matala ja nestetasapaino on kunnossa. (Borg ym. 2004.)       

<< [ previous ] Käsipallon lajianalyysi

>> [ next ] Jääkiekkoilun lajianalyysi: kehittyykö A -juniorista ammattilainen?