Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Intervalliharjoittelun kuormitusseuranta

INTERVALLIHARJOITTELUN KUORMITUSSEURANTA

  • Open full article: File on our server
  • Writer(s): Nummela Ari; Ekblom Tommy; Finni Jarkko; Jouste Petteri; Kemppainen Jorma; Mikkola Jussi; Vänttinen Sirpa;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2008
  • Page count: 33
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Keywords: intervalli, harjoitus, kuormittavuus, harjoituskuormitus, kuormitusseuranta
  • Language: Finnish
  • ISBN: 978-952-5676-17-4
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Abstract: Harjoituskuormitus sekä rasituksen ja levon suhde on keskeinen tekijä harjoitteluvaikutuksen syntymisessä, joten näiden tekijöiden luotettava määrittäminen on erittäin tärkeä apu valmentajille harjoittelun suunnittelussa ja seurannassa. Harjoitusten kuormittavuuteen on kehitetty erilaisia sydämen sykkeeseen tai urheilijan rasitustuntemukseen perustuvia me- netelmiä. Nämä menetelmät näyttävät toimivan kuitenkin parhaiten kestävyysharjoituksissa, jotka ovat luonteeltaan aerobisia. Intervalliharjoitukset poikkeavat tasavauhtisesta harjoituksesta oleellisesti niiden suuren tehon, lyhyen keston ja intervalliluonteen vuoksi. Intervalliharjoitusten kuormittavuuden määrittämiseen ei voi käyttää samoja menetelmiä kuin tasavauhtisissa kestävyysharjoituksissa, koska intervalliharjoituksissa energiankulutus vaihtelee paljon koko harjoituksen ajan. Tämän projektin tavoitteena oli kehittää juoksuharjoitteluun objektiivinen menetelmä tai malli, jonka avulla intervalliharjoitusten kuormittavuus voidaan määrittää, ja minkä pe- rusteella erilaisten intervalliharjoitusten kuormittavuutta voidaan verrata toisiinsa. Toimiva menetelmä pitäisi olla luotettava, yksinkertainen ja edullinen, jota voitaisiin käyttää intervalliharjoittelun suunnittelussa ja kuormituksen seurannassa. Projektin aikana mitattiin yhteensä lähes 300 intervalliharjoitusta pikajuoksijoilta, ottelijoilta ja kestävyysjuoksijoilta. Sen lisäksi yhden urheilijan intervalliharjoittelua seurattiin tarkasti kahden kahdeksan viikon harjoittelujakson ajan. Harjoituksista kirjattiin vetomatkat, vetoajat ja palautusten pituudet, kyseltiin urheilijan rasitustuntemusta sekä mitattiin sydämen syke ja veren laktaattipitoisuus. Jokaiselle vedolle määritettiin suhteellinen juoksunopeus (% vetomatkan maksimista) ja jokaisen harjoituksen sykekäyrästä määritettiin vetojen aikainen maksimisyke ja vetojen jälkeinen palautumissyke. Sen lisäksi jokaiseen harjoitukseen määritettiin sykekäyrästä TRIMP (training impulse) ja EPOC (excess post-exercise oxygen consumption). Harjoitusten kuormittavuuden arvioimiseen käytettiin jokaisen urheilijan omaa arviota harjoituksen rasittavuudesta. Urheilijan omaa tuntemusta harjoituksen rasittavuudesta verrattiin projektissa mitattuihin fysiologisiin muuttujiin. Parhaiten harjoitusten kuormittavuutta kuvasivat veren laktaattipitoisuus ja sydämen palautumissyke. Harjoituksen sisältötekijöistä eniten em. kuormittavuusmuuttujiin vaikutti vetojen suhteellinen teho. Sen lisäksi havaittiin, että urheilijan taustatekijöillä kuten harjoitustaustalla, ominaisuusprofiililla ja sukupuolella on vaikutusta harjoituksen kuormittavuuteen. Intervalliharjoituksen kuormittavuusmallin rakentamisessa pyrittiin noudattamaan urheilijan rasitustuntemuksen, veren laktaattipitoisuuden ja palautumissykkeen käyttäytymismallia erilaisissa intervalliharjoituksissa. Kehitetty malli korreloi hyvin veren laktaattipitoisuuden (R2 = 0,38) ja urheilijan rasitustuntemuksen (R2 = 0,26) kanssa. Kuormittavuusmallin mukaan määritetty intervalliharjoituksen kuormittavuusindeksi määritettiin harjoituksen tietojen (vetomatkat, -ajat ja palautukset) sekä urheilijan taustatietojen (harjoittelutausta, ennätysprofiili sekä sukupuoli) perusteella, jotta kuormittavuusindeksin määrittäminen harjoituksiin olisi mahdollista ilman erillisiä mittalaitteita kellon lisäksi. Projektin tuloksena syntynyt kuormittavuusindeksi on käyttökelpoinen menetelmä erilaisten intervalliharjoitusten kuormittavuuden vertaamiseen harjoittelun suunnitteluvaiheessa. Kuormittavuusindeksi toimivuutta intervalliharjoittelun seurannassa testattiin vertaamalla kahta 8-viikon harjoitusjaksoa toisiinsa. Toisen harjoitusjakson jälkeen urheilija saavutti ennätystasonsa, mutta toinen harjoittelujakso johti yliharjoittelutilaan. Harjoitusjaksojen keskiarvotiedot eivät selittäneet, miksi toinen harjoitusjakso oli kehittävä ja toinen kuormittava. Verrattaessa urheilijan kaikkien intervalliharjoitusten rasitustuntemusta ja kuormittavuusindeksiä eri harjoitusjaksojen välillä löydettiin selitys urheilijan ylikuormittumiseen toisen harjoitusjakson aikana. Intervalliharjoitusten kuormittavuusvaihtelu oli huomattavasti pienempi ylikuormittumiseen johtaneen harjoitusjakson aikana, minkä vuoksi urheilija ajautui ylikuormitustilanteeseen. Harjoittelun vähäinen vaihtelu, suuri teho ja harjoittelun suuri määrä ovat yhdistelmänä suuri riski ylikuormittumiselle. Harjoittelun vähäinen kuormittavuusvaihtelu ei kuitenkaan voi tulla esille harjoittelun seurannassa mitenkään muulla tavoin kuin määrittämällä kuormittavuusindeksi harjoituksiin tai kyselemällä jokaisen harjoituksen yhteydessä harjoituksen rasittavuutta urheilijalta. Tämän projektin johtopäätöksenä voidaan todeta, että intervalliharjoituksiin voidaan määrittää kuormittavuusindeksi harjoitustietojen ja urheilijan taustatietojen perusteella. Kuormittavuusindeksin avulla voidaan pikajuoksijoiden erilaisia intervalliharjoituksia verrata toisiinsa, jolloin se soveltuu myös intervalliharjoittelun kokonaiskuormittavuuden seurantaan. Kestävyysjuoksijoiden osalta tarvitaan lisätutkimusta maileriharjoittelun ja pitkien ratamatkojen harjoittelun vaikutuksesta intervalliharjoitusten kuormittavuusindeksiin. Tässä projektissa kehitetty laskentamalli harjoittelun kuormittavuuden määrittämiseksi intervalliharjoituksissa on ensimmäinen versio, joka on vielä puutteellinen päivittäisval mennuksen apuvälineeksi. Sen vuoksi itse laskentamallia ja sen taustalla olevaa ideaa ei tässä yhteydessä julkaista, vaan laskentamallin kehittäminen toimivaksi valmentajan apuvälineeksi tarvitsee tuekseen lisää tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

<< [ previous ] Valmentajien mentorointi -projektin vaikutusten arviointi

>> [ next ] Hauliparven ja kiekon lentoratojen kohtaaminen haulikkoammunnassa