Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ja väsyminen sprinttihiihdossa

SUORITUSKYKYYN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT JA VÄSYMINEN SPRINTTIHIIHDOSSA

  • Open full article: File on our server  Add to shelf
  • Writer(s): Mikkola, Jussi; Hynynen, Esa; Linnamo, Vesa; Nummela, Ari; Talkkari, Jani; Vesterinen, Ville;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2012
  • Page count: 38
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Keywords: maastohiihto, hiihtoharjoittelu, kunto-ominaisuudet, voimantuotto
  • Language: Finnish
  • ISBN: ISBN 978-952-5676-55-6
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Written in cooperation with these organizations: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia
  • Abstract: Sprinttihiihto on ollut maastohiihdon kilpailukalenterissa noin kymmenen vuotta. Sprinttihiihto poikkeaa normaalimatkoista lyhyemmän kilpailumatkan (800–1800 m) ja intervalliluonteisen kilpailumuodon (finaaleihin pääsevät urheilijat hiihtävät 2–3 tunnin aikana neljä erää) perusteella. Tämän projektin tarkoituksena oli selvittää sprinttihiihdon lajisuoritukseen vaikuttavia tekijöitä ja tutkia sprinttihiihdossa tapahtuvaa väsymistä. Lisäksi tutkittiin sprinttihiihdossa paljon käytetyn tasatyönnön biomekaniikkaa, sen muutoksia kilpailun aikana sekä näiden biomekaanisten tekijöiden vaikutusta hiihtonopeuteen. Projektin päämittaukset tehtiin 2006 Hipposhallissa Jyväskylässä ja 2007 Vuokatin hiihtotunnelissa. Molemmissa tehtiin sprinttihiihtokilpailusimulointi (4 x 850–1150 m / 20 min). Jyväskylässä testattiin lisäksi hiihtäjien kestävyys-, voima- ja nopeusominaisuuksia. Vuokatissa mitattiin kilpailun aikaisia tasatyönnön sauva- ja suksivoimia. Lisäksi projektiin sisältyi mittauksia ja kuvauksia syksyn 2006 lumileirillä ja tammikuun 2007 SM-kisoissa. Hipposhallin mittauksissa väsyminen kumuloitui simuloidun rullahiihtosprinttikilpailun aikana vähän eli 20 minuutin aikana erien välillä palauduttiin hyvin. Toisaalta Vuokatissa sprinttereiden keskinopeus hidastui selvästi simuloinnin edetessä eli väsyminen kumuloitui. Väsymisessä oli kuitenkin suurta yksilöiden välistä vaihtelua. Hipposhallin mittausten mukaan hyvät aerobiset ominaisuudet estävät väsymistä sprinttikilpailun aikana eli hyvät aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä pystyy säilyttämään erien keskinopeuden paremmin kuin huonommat aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä. Sprinttihiihtosuorituskyky rullasuksilla oli vahvasti yhteydessä lajinomaiseen ylävartalon kestävyyssuorituskykyyn ja hiihtosuorituksen ”anaerobiseen” taloudellisuuteen. Vuokatissa lumella tehty havainto ylävartalon osalta oli samansuuntainen, eli keskinopeudeltaan parhaat hiihtäjät pystyivät säilyttämään tasatyöntövoimat loppukirissä parhaiten. Hipposhallin tulokset myös osoittivat, että lajinomainen anaerobinen suorituskyky ja aineenvaihdunnallinen anaerobinen kapasiteetti ovat merkittäviä erityisesti sprinttikilpailun alussa (aika-ajo) ja aerobisten ominaisuuksien merkitys kasvaa kilpailun edetessä pidemmälle. Yleisistä voima- ja nopeusominaisuuksista ainoastaan penkkipunnerruksen suhteellinen voima oli yhteydessä sprinttihiihtosimuloinnin keskinopeuteen. On kuitenkin huomattava, että tutkimustilanteesta puuttuivat usein lopputuloksen ratkaisevat hiihtäjä-hiihtäjää vastaan käydyt kirikamppailut. Näissä kiri- ja rytminvaihtotilanteissa nopeilla voimantuotto-ominaisuuksilla on ratkaiseva merkitys. Toisaalta hyvä aerobinen kestävyys varmistaa, että näitä nopeus- ja voimaominaisuuksia voidaan ylipäätään käyttää loppukirikamppailuissa. Sprinttihiihtäjän harjoittelussa on siis löydettävä tasapaino aineenvaihdunnallisten kestävyysominaisuuksien ja hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksien kehittämisessä.

<< [ previous ] Valmennuskeskusarviointi

>> [ next ] Valmentaminen ammattina Suomessa 2012